maanantai 11. joulukuuta 2017

Monenlaisia

Ihmeellinen päivä: ei satanutkaan taivaalta mitään. Jonkin verran aurinkokin peräti yritti kurkistella, mikä oli jo maailman suurin ihme nykyään. Yritin saada kuvia pihassa askaroivista linnuista. Vielä jäi muutama laji kuvaamattakin. Kuhina pihassa on kova.


Keltasirkut ilmestyivät heti, kun kääntyi pakkasen puolelle. Onneksi saamme ostaa eräältä viljelijältä niille kauraa.

 Hyvin ovat pihlajanmarjat tehneet kauppansa. Mutta eivät ole linnut huomanneet marjoja alemmilta oksilta, ne ovat vielä aivan täynnä tavaraa. Lumi vain pöllyää, kun punatulkku nyhtää marjoja.

Niin paljon on meille tänä syksynä tullut omenoita, että vaikka yli 60 litraa on tehty mehuakin ja kaikenlaisia omenaruokia syöty ja kärrätty pudonneita kompostiin, yksi puu näyttää vielä siltä kuin siitä ei olisi yhtään otettukaan.

lauantai 2. joulukuuta 2017

Aina vain riittää

 Kyllä on marjoja riittänyt muillekin kuin rastaille. Jo pari viikkoa sitten pyrähti tilhiparvi pihlajaan.
 Ja aina välillä karkuun koivunoksille, jos tuntui jokin ääni häiritsevän.
Tilhiä oli rutkasti, eivätkä kaikki edes mahtuneet kuvaan.

Mutta vaikka koko Suomen tilhet ja rastaat ovat käyneet  aterioimassa meidän pihlajanmarjoja päivittäin, riitti sieltä tänään vielä punatulkuillekin. Eikä puu ole vasta kuin ylhäältä puoliväliin kaluttu. Odottelen siis lisää ruokavieraita.

torstai 26. lokakuuta 2017

Marjat saavat kyytiä

 Iso rastasparvi söi pihlajanmarjoja pihassa. Vielä sinne jäi rutkasti. Olisin toivonut tilhiä saapuvaksi puihin, mutta taitaa olla koko Suomi niin täynnä pihlajanmarjoja, etteivät tilhet vielä tänne asti tule.







lauantai 14. lokakuuta 2017

Syksyistä tunnelmaa

On jo lokakuun puoliväli, mutta maksaruoho ei meinaa millään ehtiä täyteen kukkaan. Viherpeippo tutkiskeli jotain kukkien seasta.

 Pihlajanmarjoja on niin tolkuttomasti, että luulisi houkuttelevan lintuja. Paha puoli on se, että marjoja on joka paikassa muuallakin niin, että eivät linnut välttämättä tarvitse meidän antimia. Talitiaiselle ei marjat kelpaa. Jotain muuta se nokkii tässä.

Peipponenkin vielä poukkoili puussa.

En tiedä, onko koneessani vai yhteyksissäni vika, sillä niin vaikeasti lataantuvat kuvat tänne, että ei millään voi aina odotella kuvien lataantumista. Rauhassa saa tehdä koneella latausta odotellessa muuta tunninkin verran joskus, ja silti jää puolet lataamatta. Joskus onnistuu ihan vilauksessa.

maanantai 25. syyskuuta 2017

Yksin jätetty

 Kirkonkylän rannassa on jo muutaman päivän uiskennellut yksinäinen teini-ikäinen härkälintu. Se on tämän kesän poikanen, kun on vielä raitainen naama.
Voi kurjuus, onko se jätetty yksin. Ei ole tavallista, että kirkonkylällä pyörisi sorsien ja lokkien lisäksi laajojen vesien lintuja.

Sumun takiahan minä aamulla itse asiassa lähdin liikkeelle. Joissakin paikoissa oli niin kova sumu, että juuri ja juuri näki eteensä. Ei siitä tässä tapauksessa mitään hyötyä ollut, päin vastoin haittaa, sillä korppikaan ei juuri erottunut harmaudesta. Kaksi niitä lensi ihan yläpuolellani. Hanhiaurakin kuului lentävän ihan kohdalla, mutta voi ihme, en nähnytkään sitä!

Tulin kirkonkylälle ja siinä ei ollutkaan sumua, siksi tuo äskeinen härkälintukin erottui hyvin. Ja samoin valtava valkoposkihanhiparvi lentää kaakatti ohi kohti etelää.

Muutama päivä sitten sattui hupaisa tapaus. Hanhiparvi lensi väärään suuntaan, kohti pohjoista. Kuului valtavaa kaakatusta, huomattavasti kovempaa kuin tavallisesti. Takana tulevat ilmeisesti ojensivat johdossa olevaa. Pian parvi kääntyikin kohti länttä ja kaakatus vaimeni hieman. Kuitenkin johtaja päätti kääntyä taas pohjoiseen, jolloin pulina ja kaakatus yltyi taas valtaisaksi. Sitten parvi etääntyi jo niin kauaksi, etten saanut tietää, miten lopulta kävi.

Näin kirkasta oli paikka paikoin, mutta heti noiden laivojen takana on aivan tiheä läpitunkematon sumu.

perjantai 22. syyskuuta 2017

Yöllä kulkijoita

Havununna
Olen  vielä silloin tällöin laittanut iltaisin lakanan puun oksaan ja sille valon. Ja aina on tullut joitakin yökkösiä tai mittareita. Mielenkiintoa on vielä riittänyt, sillä joka kerta on tullut uudenlaisiakin lajeja. Nyt seuraa oikein maratonpostaus yöllä lentävistä, eikä tässä ole läheskään kaikki, mitä olen saanut.

Havununnasta riemuitsen. Yksi ainoa on suvainnut näyttäytyä minulle.

Herukkamittari
Huppukeltayökkönen
Jotkut tulla muksahtavat lakanalle tai ikkunaan ja pysyvät siinä tiiviisti liikkumatta koko illan, kuten huppukeltayökkönen.

Iso-okamittari

Karveyökkönen

Kaunosekoyökkönen
 Sekopäiseltä tuntuukin tämä, sillä kaunosekoyökkönen on niitä, jotka eivät juuri pysy paikallaan, vaan värisyttävät itseään kaiken aikaa ja pörisevät edes takaisin.

Koivulovimittari
 Koivulovimittari oli myös kovin liikkuvainen, mutta asettui lopulta vaahteranlehdelle. Olisin halunnut siitä oikein hyvän lähikuvan, jossa se näyttää keltaiselta pääsiäistipulta, mutta valotus ei jotenkin sattunut kohdalleen.

Kysymysmerkkiyökkönen

Mustikkamittari

Pajukäärömittari

Silmämittari

Tasanauhamittari

Vattumittari

Verkkoeloyökkönen
 Jotkut sitten puolestaan eivät asetu lakanalle, vaan pöristelevät edessä olevalla heinikolla, josta niitä on vaikea löytää.

Vyömessinkiyökkönen
 Sitten on niitä, jotka ovat niin olemattomia, että ei viitsisi edes kuvata. Mutta tästäkin hohti hienoa vihertävää valoa. Ja digikuvauksen myötä pääsee näkemään otuksen hienoja yksityiskohtia.

Tunturimittari
Tunturimittari on käsittämättömän runsas mittariperhonen. Juuri näin syyskuussa sitä tulee kymmenenkin kerrallaan valolle. Se on myös hämmästyttävän monimuotoinen. Melkein joka perhonen on hieman erinäköinen.

tiistai 19. syyskuuta 2017

Ei eläimiä liiaksi

 Luulisi, että Lappi on täynnä eläimiä, kun siellä on niin harvaa asutusta. Mutta ei. Vähemmän siellä eläimiä näkee kuin omilla kotikulmilla. Onnistuinhan sentään kuukkelin näkemään.

 Hyvä suojaväri silläkin, ei sitä heti puun rungolta ja naavan keskeltä löydäkään.

 Ja kas, eräässä puussa lenteli järripeippoja.

 Hömötiaiseksi arvelin tätä, mutta kovasti yritän luulotella itselleni, että kyljet olisivat oranssiin vivahtavat, jolloin se olisikin lapintiainen. Voi ei, miksei jokainen laji voi olla niin selkeä, että ne erottaisi toisistaan vaivatta.

 Harakanpoikasia. Ei lennellyt variksia ja harakoitakaan pilvin pimein.

 Poroja oli ihan kiitettävästi tienvarsilla ja asfaltillakin. Kauan meni, ennen kuin ymmärsin, että kameraa on pidettävä sylissä koko ajan. Kuvat eivät tietystikään linja-auton vauhdissa ihan extra priimaa ole, mutta sainpas kuitenkin jonkinlaisen eläimen tallennetuksi.

Eivät ne kaikki kiirettä pidä. Sitä jotkut vain hiljakseen lontivat antaen "kiireisten" ihmisten odottaa.

Nyt on tullut kännyköitä varten myös porosovellus, jonka voi ladata omaan kännykkäänsä. Sovellus ilmoittaa, milloin on poroja lähettyvillä. Eihän se kaikkia poroja ilmoita, mutta sellaiset, joilla on jonkinlainen lähetin niskassaan. Kuulimme, että vuosittain kuolee liikenteessä 4000 poroa, mutta sovelluksen tulon jälkeen onnettomuuksien määrä on laskenut huomattavasti.

Riekko oli toiveeni ja yksi päämääristäni, mutta ei ainuttakaan. On kuulemma ollut kaksi erittäin huonoa riekkovuotta. Asiaa kuvaa hyvin se, että sellaisella alueella, jolla on tavallisesti laskettu olevan 30 riekkoa, on nyt vain yksi ainoa!