maanantai 13. kesäkuuta 2016

Liejukanojen perheonnea

 Helsingissä pitäisi päästä käymään useamminkin. Siellä näkee vaihteeksi erilaisia lintuja. Viikonloppuna löysimme liejukanojen pesimäpaikalle, kiitos Kvilttaajan hyvien ohjeiden. Paikka oli aivan ihana ulkoilualue, ja joessa näytti kuhisevan elämää muutenkin. Mutta muista linnuista ensi kerralla.
Liejukanoilla oli poikasia, en ehkä nähnyt kaikkia, sillä ne piilottelivat suurimmaksi osaksi kasvuston seassa.

  Poikasilla niin tosi pienet siiventyngät, joilla ne yrittävät räpytellä.

 Äiti alkoi peseytymisrituaalin, ja poikasten oli vain odoteltava kiltisti vieressä.

 Sillaikaa kun äiti kaunistautuu, saapuu lokkijoukkue...
..ja kauempana uiskenteleva isä on heti tarkkana ajamaan lokit pois. Onneksi on kaksi hoitajaa pikkuisilla.

liejukana

8 kommenttia:

Anne Hagman-Niilola kirjoitti...

Hieno lintu. Olen kerran nähnyt liejukanan täällä. Poikaset eivät ole kovinkaan kauniita.

Francisco Manuel Carrajola Oliveira kirjoitti...

Excelente trabalho e belas fotografias.
Um abraço e uma boa semana.

Kirsti kirjoitti...

Ihanat kuvat ♥

Katinka kirjoitti...

Hih, niiin suloisia <3!

Kirlah kirjoitti...

Kiitos kommenteista. Liejukanalapset ovat kovin erikoisen näköisiä.

Susanna Hietanen kirjoitti...

Liejukanan poikasia en ole ennen nähnytkään! Kiitos suloisista kuvista :-)

Kvilttaaja kirjoitti...

Hienoa, että löysit perille ja löysit liejukanojakin. Ne piilottelevat kovin enkä löydä niitä joka käynnillä. Liejukanan poikaset muuttuvat beigenvärisiksi ja nokkakin vaalenee, kun ne vanhenevat. Joku vuosi sitten kuvasin kummallisen linnun, jolla oli valtavat jalat. Sain kauan plärätä kirjoja ennen kuin löysin, että se oli liejukanan poikanen. Kivaa, että tykkäsit paikasta. Se on loistava ulkoilumaasto. Harva vaan uskoo sitä näkemättä. Toivottavasti paikalla ei enää ollut kuolleita kirjolohia.

Kirlah kirjoitti...

Susanna: minullekin oli liejukanat eka kerta. kiva, että aina löytyy jotain uutta.

Kvilttaaja: Hyvien ohjeittesi ansiosta löysimme paikalle vaivatta. Ihmiset olivat ystävällisiä ja mukavia, eräskin pariskunta osoittautui olevan alkujaan meidän omalta paikkakunnalta!
Joessa oli vielä siellä täällä kuolleita kaloja, maha pinnalla tai pyrstö pystyssä.