sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Käen kähinät

En meinaa uskoa, että toukokuuta on jäljellä vielä vaikka kuinka paljon. Niin on kuin keskikesällä. Käki kuitenkin kukkui lenkillä ollessani, sitten se lensi yläpuoleltani ja kähisi kurkustaan sitä, mitä kansa sanoo käen kähisevän: "kuka näki, kuka näki..."
Sitten kuului erikoista ääntä, ikään kuin kaksi lintua olisi ilakoinut keskenään tai pikemminkin samanlaista ääntä kuin mitä mustarastas pitää lähtiessään karkuun pensaikosta. Nyt ääni oli vain jotenkin voimakkaampi ja terävämpi. Käännyin ja luulin näkeväni lintuja ilakoimassa, mutta käki olikin lentänyt tuonne kuvan puuhun ja piti lähtiessäänkin sitä erikoista ääntä. Lähtee käestä näköjään muutakin ääntä kuin kukkumista.

lauantai 19. toukokuuta 2018

Koskenlaskua

Ei epäilystäkään, mistä koskelot ovat saaneet nimensä. Nehän tykkäävät kalastella koskessa. Heräsin tänä aamuna yllättäen jo viideltä ja menin katsomaan, olisiko tänä vuonna tukkakoskeloita. Siellähän uiskenteli kaksi koirastukkakoskeloa.
 Kauempaa katsottuna rinta näyttää samanlaiselta kuin kivi. Hyvä suojaväri.

Ne lensivät aina kosken yläjuoksulle ja kalastivat tai ottivat muuten kyyytiä alavirtaan asti, ja taas takaisin.
 Hyvä suojaväri koiraalla on muutenkin, ei helppo erottaa veden välkkeestä.

Katsoin lintukirjasta, että tukkakoskelokoirailla on keväisin yhteissoidin. Välillä toinen nosteli kaulaansa.
 Sitten lensivät avoveden puolelle ja alkoi tappelu.


 Toinen on jo joutunut ihan veden alle.

Ja siitä otettiin yhteislento alueen ympäri pari kierrosta, minkä jälkeen taas koskenlaskuun. En nähnyt naaraita ollenkaan.

Olihan siellä isokoskelopariskuntakin kalastamassa, mutta minut vaistottuaan ne hiissasivat itsensä vähin äänin turvallisemmille vesille.

tukkakoskelo, isokoskelo

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Tuhottomasti suokukkoja

 On tullut käydyksi vähän siellä sun täällä. Isossakyrössä tuli ihan yllättäen peltoaukean laitaa ajaessa vastaan suokukkoja. Koska pelto oli mullospeltoa, en tarkkaan erottanut, montako lintua siellä oli, mutta ainakin kuusi on päässyt joissain kuvissa samaan kuvaan.
 Erikoinen lintu siinä mielessä, että koirailla on jokaisella ihan erivärinen puku.

Olin netistä katsonut, että Vanhankirkon vieressä olevan Kontsaansaareen lietteisellä ulokkeella on keväisin nähty kahlaajia. Ja eikun sinne.  Ja ihme, siellähän oleskeli lisää suokukkoja iso liuta.


 Ja vähän väliä ne pyrähtivät lentoon, tuntui, että ne täyttävät koko taivaan. Niitä oli ihan "tajuttoman" paljon.
 Ja sitten vasta huomasin, että lentoon pyrähtelevät olivat enimmäkseen koiraita, jotka oleskelivat  kuvassa näkyvällä etummaisella saarekkeella. Tuo takimmainen uloke onkin aivan tupaten täynnä vieri vieressä istuvia naaraita, joita en ensiksi linnuiksi tajunnutkaan, luulin kulottuneeksi ruohoksi.

Koiraat pyrähtivät kuin yhdestä käskystä lentoon, tekivät aina kierroksen saarekkeiden yllä ja palasivat takaisin. Jonkin ajan kuluttua lopettivat lentonäytöksensä ja alkoivat putsailla itseään ja asettuivat lepäilemään.

keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Ainakin jonkinlainen saalis

 Espoossa eräässä lintutornissa käydessä osui kalasääskikin saalistusretkelle. Useaan kertaan se kierteli saalistusretkellä kallistellen päätään nähdäkseen saaliin vedessä. Se häipyi aina metsän taakse varsinaiselle apajalle, joten emme koskaan nähneet sen syöksyä saaliin kimppuun.
Vain meno- ja paluumatka sattui meidän näköpiiriimme. Kerran sitä onnisti. Ainakin jonkinlainen sintti oli osunut sen kynsien otteeseen.

maanantai 7. toukokuuta 2018

Pikkulintujakin lauleli

Oli viikonloppuna tilaisuus käydä  tutustumassa eteläisimmän Suomen lintutarjontaan. Jo pitkään olen haaveillut Suomenojan lintualtaalle pääsemisestä, sillä siitä olen saanut lukea useammasta blogista. Samalla vierailimme Espoonlahdella ja muutamassa muussa paikassa. Pikkulintujakin oli kivasti. Pikkutikka osui kohdalle yllättäen. En ole nähnyt omalla paikkakunnalla.

Tiltaltti lauloi omaa nimeään tilt-talt. Kevät on mukavaa aikaa, kun ei tarvitse arvuutella nimiä, edellyttäen siis, että tunnistaa laulun.

 Jos ruokokerttunen olisi osunut kameran eteen kotipihalla, en olisi sille tuppuroinninkaan jälkeen löytänyt nimeä. Nyt useampikin henkilö mainitsi tämän suun aukojan ruokokerttuseksi.

Satakieli lauloi sydämensä pohjasta. Tästä ei voi  erehtyä. Niin komeaa oli sen konsertti.
Ei sitä ilman laulua olisi kyllä tunnistanutkaan. Niin on harmahtavan ykstoikkoinen.

Ja yhtäkkiä lähelle istahti mustaleppälintu. Tämäkin minulla kuvattuna aiemmin vain ulkomailla.

Ruokokerttusesta sain ns. eliksen. Muista olen joskus aiemminkin saanut ainakin hämärän kuvan.

torstai 3. toukokuuta 2018

Kuivien kangasmetsien helmi

 Täällä ei kasva luonnonvaraisena sinivuokkoja eikä valkovuokkoja, mutta meilläpä kasvaa kangasvuokkoja. Tässä hämmästyttävän runsaskukkainen mätäs, viisitoista kukkaa laskimme yhteensä olevaksi.

 Nurjalta puolelta melko karvainen.
 Ja vielä karvaisempia kukkineita yksilöitä.


kangasvuokko

sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Tänään sattunutta


Aamulla herättyäni huomasin, että oli  sumua. Ja vieläpä sellainen tuntu, että sumun hälvettyä tulisi aurinkoinen päivä. Menin kiireesti rantaan, mutta sataman tienoilla oli jo kaikki sumu hälvennyt, lokkipari vain piti omaa ilakointiaan.
 
Siirryin muutaman kilometrin päähän, ja siellä oli jo järvi suurelta osin sula, ja sumuakin oli vielä ja aurinko siilautui sumun läpi.

Vesilintuja on tähän mennessä tullut äärettömän vähän muihin vuosiin verrattuna. Eihän lintuja varmaan ole paljoa olemassakaan, sillä parina viime vuotena on pesinnät niillä menneet pieleen.

 Kun sitten siirryin tien yli toiselle puolelle, oli siellä lahdenpohjukka, ja sumu vielä niin paksua, että kuikat vain huonosti näkyivät. Löysin ne aluksi vain äänen perusteella.

En muistanutkaan, että sumuisina aamuina koko metsä on hämähäkinseittien peittämä. Pienet vesipisarat seitissä aiheuttavat sen, että seitit erottuvat aurinkoa vasten  hyvin. Ei todellakaan uskoisi, että tällaisia seittejä on aivan valkoisenaan koko metsä täynnä. Ne vain eivät yleensä erotu.

 Siirryin parinkymmenen kilometrin päähän peltoaukeille, mutta nyt oli sumu jo hälvennyt aivan kokonaan. Räkättirastas juoksi edelläni kantaen löytämäänsä toukkaa.

Ihmeekseni näin vielä tilhiäkin. Osa istui koivussa.

Osa naposteli pajun kukinnoista jotain syötävää.
 Tilhiä on tänä vuonna ollut aivan ylenpalttisen runsaasti ympäri pitäjää.

Ja kaksi töyhtöhyyppää "ilmassa leikkiä löivät"...

Mutta se, mitä olen monta päivää yrittänyt metsästää, ei vain osu näköpiiriini saati linssuin eteen. Tiedän kaksikin paikkaa, missä on taivaanvuohia ja lentävät soidinlentoaan ja huutavat tik-tak-lauluaan, mutta en onnistu pääsemään näköetäisyydelle. Tai sitten en näe niitä ajoissa. Tänään lähti taivaanvuohi ihan vierestäni lentoon, mutta kun en ymmärtänyt ajoissa. Eihän niitä erota, kun ovat ihan maaston värisiä.

tiistai 24. huhtikuuta 2018

Pikkulintuja puussa

Jo toista viikkosa sitten kävimme Imatran Vuoksella, mutta ei siellä silloin ollut mitään ihmeellistä. En tiedä, mitä "ihmeellistä" oikein odotan, ilmeisesti jotain "ennennäkemätöntä". Vesilintujen lisäksi siellä kuitenkin sattui linssin eteen muutama pikkulintukin. Yksi pyrstötiainen. Tuntuu jotenkin sairaalta. Köhjötti pitkiä aikoja paikallaan sairaan oloisena. Ja eikö tuo sulkapeitekin näytä vähän luttuiselta.

 Tiltaltiksi arvelen tätä näistä syistä: harmahtava, kooltaan huomattavan pienikokoinen ja Tiiran havaintosivuilta katsoessani ei silloin Imatran seuduilla "viisaammatkaan" olleet havainneet muita kuin tiltaltteja. Vertailen siis pajulintuihin.

 Västäräkkiä näkee harvoin puussa. Västäräkin vanha nimitys on ollut myös mm. kallonpotkottaja. Kallolla tarkoitetaan esim. maantiellä kovaksi painunutta jäätä. Ja kun västäräkki tulee juuri niihin aikoihin, kun tuo kallo alkaa sulaa ja rikkoontua, ajatellaan, että västäräkki sen potkii rikki.

Korkealle kuusen oksalle yritin tiirailla ja jännityksellä katsoin kamerasta, kuka siellä liikuskeli. Oli peippo.

pyrstötiainen, peippo, västäräkki, tiltaltti

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Helliä tunteita

Minusta lokit, ja varsinkin pienehköt naurulokit ovat kovin kauniita, sulavaliikkeisiä ja suloisia. Ne ovat niin kuvauksellisiakin. Ainakin näin keväällä hellien tunteiden vallassa.