perjantai 20. huhtikuuta 2018

Konsertti oli jo menossa

 Nousimme tänä aamuna ylös jo neljältä, mutta silti liian myöhän. Olimme varttia vaille viisi teerten soidinpaikalla, mutta vaikka aurinko nousi vasta puoli kuuden maissa, oli konsertti jo täydessä käynnissä.
Luntakin oli paikoin vielä vaikka kuinka, ja kun se ei kantanut, lumpsahdimme aina hieman kovettuneelta pinnalta lumen sisään. Varttitunti tällaista menoa, johan siinä linnut havahtuvat kiihkeimmistäkin lemmenleikeistä. Olimme luulleet pääsevämme paikalle ennen konsertin alkua, mutta olivat aloittaneet etukäteen! Hämärääkin oli, ettei meinannut nähdä, mutta kerkesin muutaman kuvan saada lähimmistä, ennen kuin etääntyivät.

Eikä mikään ihme, että emme pääse lähemmäksi. Puussahan on tähystäjät.

 Vaikka osa kyllä yrittää tehdä naaraisiin vaikutusta puusta käsin.

Ja kun toisaalla konsertti hieman hiljenee, lentää sieltä puussa kurkkivat teerikanat toisen konsertin lähettyville. Noin kymmenen kanaa oli yhtaikaa ja jatkuvaa kotkotusta kuului samaan aikaan, kun maassa (tietysti meidän näkymättömissä) ukot kiihkoissaan yrittävät näyttää taitojaan.
Kuuluu kiihkeää pulputusta ja käheitä kiekaisuja.

Koko metsä on täynnä konserttia, sillä teerisoitimia tuntuu olevan käynnissä samaan aikaan useita eri puolilla. Parilla taholla kuuluu kurkien huutoja ja yhdessä paikassa tuntuu olevan metsosoidin käynnissä. Ainakin kahden eri metson erilaiset nokankoputukset kuuluvat. Ja siellä täällä joitain pikkulintuja virittelee omaa konserttiaan. Ennen auringonnousua taivas lupaili aurinkoista päivää, taivaanranta punotti ja jo vähän värjäsikin maailmaa purppuraiseksi, mutta pilviseksi jäi.
Konsertti ja kokemus oli hieno, vaikka kuva-anti jäi olemattomaksi. Mutta Pitänee olla tyytyväinen tähänkin vähään.
teeri

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Oiva ravinnonlähde

 Eräänä päivänä olivat tilhet keksineet pihan vanhassa vaahterassa oivan ravinnonlähteen. Koko päivän linnut imeskelivät puun kaarnan rakosista juoksevaa mahlaa.
tilhi

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Kevään ensimmäiset

Koivutyttöperhonen
Näin tämän kevään ensimmäisen perhosen, koivutyttöperhosen. Hyvän suojavärin se on keksinyt. Jos ei se lentäessä herättäisi huomiota sillä, että se näyttää ihan oranssilta alussiipiensä vuoksi, en tästä maasta sitä olisi millään löytänyt. Nytkin teki tiukkaa, että sen näki ennen kuin hävisi.

Jo olivat sitruunaperhonen ja suruvaippakin heränneet talviunilta.

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Tulivat keskelle talvea

 Ei uskoisi, että kohta on huhtikuu jo puolessa välissä ja lumen puolesta eletään ihan keskellä talvea. Tuntuu oudolta, että sentään jotkut muuttolinnut ovat uskaltautuneet lumen keskelle.
Peippoja on muutaman päivän näkynyt jo runsaasti, varsinkin pihan niillä pälvipaikoilla, jotka ovat paljastuneet auratuissa kohdissa. Viime syksynä jäi puihin omenoita ja nyt peipot näyttävät syövän mätien omenoiden sisältä siemeniä. Hyvään tarpeeseen siis menevät nekin omenat.
 Luminen piha-alue oli välillä täynnä peippoja, mutta kerralla en saanut kuin muutaman samaan kuvaan.
 Kaikki muut olivat koiraita, vain yksi naaraspuolinen.

 Kaksi pajusirkkuakin on uhmannut talvea.


Ja muuttolintuja kytätessä lennähti muutamaksi sekunniksi harmaapäätikkakin pihaan.

tiistai 3. huhtikuuta 2018

Yksi vilahti vain ja tajuttoman pitkät puikot

 Maaliskuun lopussa käväisi pihassa peräti kuusitiainen. Muutaman kerran vilahti talipötköllä eräänä päivänä puolen tunnin aikana, eikä koskaan enää sen jälkeen ole näkynyt. No hyvä kun sentään on sitäkin lajia vielä maailmassa olemassa.

Kuvia selatessa löytyi helmikuun puolivälissä otettu kuva pitkistä jääpuikoista. En koskaan ennen ole meillä tällaisiakaan nähnyt.

torstai 29. maaliskuuta 2018

Johan viimein osui näköpiiriin

Koko talven olen käynyt tutkimassa, olisiko koskessa koskikaraa. Ei ole aiemmin ollut tai ei ole osunut näköpiiriin, mutta tänään näin vihdoin sen koskessa kyttäilevän syömistä.

Mutta eihän sen hermot kestäneet liian lähellä olevia ihmisiä. 

Siitä se vaihtoi paikkaa meistä kauemmaksi ja alkoi sukellella pohjasta jotain syötävän näköistä, vaikka se meistä kyllä näytti vain joltain rojulta tai pohjamudalta.





koskikara

torstai 22. maaliskuuta 2018

Urpiaispilvi

 Kuten jo aiemmin olen todennut, on urpiaisiakin oleillut pihapiirissä koko talven jonkin verran. Tänään yhtäkkiä ilmestyi aivan uskomaton määrä urpiaisia.
Ne herättivät huomiota sillä, että valtavana äärettömän nopeana pilvenä laskeutuivat pihaan lintulaudalle, oksille ja maahan, eikä kulunut kuin muutama sekunti, kun ne jo pyrähtivät tien toiselle puolelle puihin ja taas ilmaan pilveksi ja sama uudelleen. Hyvin hätäisiä ja nopeita liikkeitä.

Tätä jatkui korkeintaan varttitunnin ja sitten ne olivat taas tiessään. Pihassa ei ollut enää muita kuin ne 10-20 urpiaista, jotka aina ennenkin ja ihan rauhassa punatulkkujen kanssa murkinoivat.
Ei juuri ehtinyt laskemaan, mutta kun katsoo, että tuossakin lintulaudalla on parikymmentä yksilöä niitä hätäisiä, ja samankokoisia ryhmiä oli joka puolella, arvioisin, että ainakin 150-200 yksilön parvi oli liikkeellä.

perjantai 16. maaliskuuta 2018

Niitä samoja

Niin ihanan aurinkoisia päiviä ollut. Ja pihassa käy kova kuhina. Niitä samoja tavallisia. Keltasirkkuja on edelleenkin kymmeniä.

 Tilhet olivat väillä poissa, mutta nyt on tullut uusia. Tai mistä minä tiedän, ovatko samoja :)

Samoin urpiaisia on tullut uusia - tai sitten samoja. Joka tapauksessa niistäkin "teki välillä välipään".
Uskollisesti pysyvät sinitiaiset. Tämäkin on juuri hakenut suuhunsa jonkin pähkinän.
Lieneekö säikähtänyt jotain, kun pyrähtää lentoon ja pähkinä vielä jää ilmassa leijumaan.

Talitiaisetkin yrittelevät jo kevätleikkejä. Oi, punatulkut jäivät tällä kertaa kuvaamatta. Niitä on koko talven ollut 10-20 kappaletta kerrallaan.

Ei ole aikoihin näkynyt mitään uusia. Parin kilometrin päässä kirkolla on ollut koko talven kuulemma pari tikliä ja jopa viirupöllö, mutta ei ole minulle sattunut kohdalle. Toinenkin viirupöllö on ollut, mutta se oli tavattu puun juurelta kuolleena. Lieneekö kuollut nälkään.

tiistai 27. helmikuuta 2018

Naakkapareja

 Viikko sitten Vuoksen rannalla käydessäni oli siellä naakkaparvikin.
 Aurinkoa ottivat, kun sitä pitkästä aikaa silloin näkyi.

Naakka